Viime talvesta jäi harmittamaan kun jäi Huhtikuun hiihtokilsat karvan alle 800. Tänä talvena päätin korjata tuon lapsuksen. Meni sitten samalla tonnikin rikki. Olisi samalla voinut mennä 1100 mutta keskiviikkona kaaduin alamäessä missä porukka oli aurannut ladun ihan kiiltävälle liipalle. Tiesin kyllä tämän kohdan ja yritin varoa. Jalat vaan lähti niin nopeasti alta että ei edes ehtinyt kunnolla tajuta. Tiesin heti että nyt taas sattui Lahden poikaa kunnolla. Vähän aikaa keräilin kamoja ja itseäni mutta tiesin että jos meinaa jatkaa lenkkiä niin se pitää tehdä aika nopeasti. Seuraavana päivänä tein 30km:n maatopyörälenkin ja siinä kylki ei tuntunut. Pitkäperjantaina uskaduin ladulle ja alkumatka suht tasaisella kylkeä lämmitellen mutta samanlainen se oli koko lenkin eli joka työnnällä sattui. Seuraavana aamuna ei meinannut päästä kampeamaan sängystä ylös eli ei hiihtoa. En ole varma että paheniko kylki hiihdosta mutta tulipahan se tonni täyteen. Eilen kokeilin iltapäivästä juoksua mutta jo 50m:n jälkeen tiesin että ei. KJuoksin kuitenkin kivun kanssa kunnos 300m:m jälkeen totesin että ei. Tein sitten 50km:n MTB lenkin. Tänään sitten otin cyklocrossin alle. Pientä haastetta toi kun piti välttää sepelin peittämiä pyöräteitä. Meinasin vetäistä satasen mutta sattui sen verran olkapäihin ja selkään etten viitsinyt kiusata 80km enenpää. Eipä ollut liikaa päälläkään.
